Niin Helsingin yliopisto, siellä kansainvälisten asioitten toimistossa olin töissä... Ne oli niitä Erasmus-ohjelman ensimmäisiä kierroksia, kun pakettiautolla vietiin patjoja saapuvien Erasmus-opiskelijoiden kämppiin...Kuulin silloisten vielä melko lailla orastavien ammatillisten verkostojeni kautta, että CIMO etsii ns. CIMO-agentteja muutamiin eurooppalaisiin kulttuuri-instituutteihin. Näin mm. Berliiniin ja siellä vastaperustettuun Suomen Saksan -Instituuttiin. Markkinoimaan Suomea opiskelu- ja harjoittelumaana. Taisin törmätä tuolloin muutamiin CIMOlaisiin, oliko se nyt Korkeavuoren kadun terassibaarissa. Ja kyselin lisää tästä agenttiasiasta. Tai ehkä kuulinkin asiasta vasta silloin. Niin se taisi ollakin...
No, ajattelin silloin että tässä voisi olla jotain saumaa meikäläisellä. Noin niinkuin saksa-taustallani ja muunkin työrurani alkuvuosina hankkimani kokemuksen perusteella. Olin aika täpinöissä jo hakiessani paikkaa. Ja ilman muuta huipputäpinöissä saadessani paikan. Vuodeksi Berliiniin - unglaublich! Ammatillisesti tosi kiinnostavaa, ja vielä mennä tarkkailemaan viisi vuotta tätä aiemmin yhdistynyttä Saksaa. Asunnon päätin hankkia ehdottomasti itäpuolelta Berliiniä. Jotta voisin tarkkailla paremmin seutuja joita en ennestään Berliinissä tuntenut, ja jotta paremmin ns. saksalaiseen itäkulttuuriin tutustuisin...
Nyt on kyllä niin nostalginen olo, että on pakko kuunnella Berliini-staraa Marlene Dietrichiä ja hänen kappalettaan einen Koffer in Berlin... .Marlene Dietrich on muuten haudattu Berliiniin, jos et sitä tiennyt. Ja hauta löytyy Tempelhof-Schönebergistä Stubenrauschstrassen hautausmaalta: "Hier stehe ich an den Marken meiner Tagen". So ist das Leben.
No comments:
Post a Comment